perjantai 31. lokakuuta 2014

Parkettimallipalat kotona, ja lattiavalinnan merkitys


Kumpi?

Molemmista parkettifinalisteistamme on nyt mallipalat täällä kotona, ja tuijotan niitä lähes herkeämättä. Molemmat ovat valkolakattua saarnia, toisessa on vain lähes umpivalkoinen pinta. Olin jo kertaalleen päättänyt että tuo valkoisempi otetaan, mutta.

Nämä kaksi parkettia edustavat nyt kahta aika erilaista sisustustyyliä. Eli tässä ei valita pelkkää lattiapinnoitetta, vaan valinta ulottuu moniin muihinkin ratkaisuihin. Jos pysymme valkoisessa, tulisi myös eteisen laatoitus valkoisena. Kaikki lattiat olisivat lähes hohtavan valkoiset paitsi pesutiloissa tumman harmaat. Portaat olisivat tässä vaihtoehdossa kokonaan mustat. Keittiöhän meillä on joka tapauksessa musta-valkoinen, eli yleisilme tulisi olemaan todella puhtaasti musta-valko-linjalla. Jos taas vaihdetaan tuhon vähemmän valkolakattuun saarniparkettiin, tulisi eteisen laatoitus kenties harmaana, jotta yleisilme ei muutu liian kellertäväksi. Tässä versiossa portaat ovat muuten mustat, mutta askelmat olisivat myös lakattua saarnia. Tämä versio on kenties ajattomampi, aikuisempi, varmempi....tylsempi...beigempi. Vaikka puun pinta on minusta mitä kaunein, ja tällä hetkellä tuo vaalea puu viehättää erityisesti, on väri silti beige, ei siitä mihinkään pääse. Lattiapinnassa sitä tulisikin sitten aika reilusti sisustukseen. Ja minulla on aika voimakas beigeallergia ollut jo pitkään... Toisaalta puun pinnan elävyys toisi vähän lämpöä kotiin, ja voisi antaa edes muutamat leivänmurut lattialla anteeksi, ja nykyinen 1-2 imurointia päivässä voisi edelleen riittää tahdiksi. Valkoisen kanssa saa kyllä tihentää tahtia entisestään! Valkoinen olisi todella kaunis katsella, ja olen valmis sen eteen tekemään vähän enemmän töitäkin. Ja onhan lika poistettava lattialta joka tapauksessa, näkyi se selvästi tai vähemmän selvästi, ei näkyvyyden vähentäminen sitä likaa mihinkään poista! Puun ja harmaan yhdistelmä olisi toisaalta lähempänä sitä alkuperäistä ajatustani lankkulattioista ja betonista, eli siltä kannalta ajateltuna se voisi olla parempi. Usein se alkuperäinen idea on kuitenkin se paras! Valkoinen olisi taas raikkaampi tausta kirkkaille väreille muussa sisustuksessa, ja tämän parketin bongasin jo kesällä asuntomessuilta ja olin heti varma että "tämä se on". Perheen miesväki on enemmän puisemman pinnan puolella, tosin valkoinenkin heille käy. Ja itse rimpuilen tässä kahden vaiheilla.

Noh, kyllä tämäkin tästä pian ratkeaa. Ja kun lattia saadaan lyötyä lukkoon, moni muukin asia loksahtaa kohdalleen. Olen kuitenkin pohtinut jo molempiin vaihtoehtoihin aika pitkälle valinnat valmiiksi. Nyt pitäisi vain valita vaatimattomasti se koko sisustuksen tyyli jota taloon lähdetään tekemään. Ei mitään paineita :-D


tiistai 28. lokakuuta 2014

Monttu!



Anopin lastenhoidollisen avun saattelemana pääsin tänään hoitamaan pari asiaa. Kävin Pukkilan liikkeessä etsimässä sitä täydellistä laattaa eteiseemme, ja muutaman ehdokkaan löysinkin. Taas oli järki se viimeinen osio päästä jolla valintoja tehtiin, ja täysin "mutku-tää-on-tosi-ihana" henkisesti valikoin vitivalkoisia laattoja. Joo. Tiedän :-D Seuraavaksi hurautin tuleville huudeille ja sain kaapeliliittymän papereita hoidettavaksi eteenpäin. Otamme siis paikallisen puhelinyhtiön osakkeen jonka kautta tulee aikanaan netti ja telkkari sekä kännykkäliittymätkin. Taas yksi asia vähemmän pois tekemättömien listalta. Ystävällinen virkailija myös jakeli auliisti niksejään mistä päin kaupunkia voisi löytää maksuttomia parkkipaikkoja, tästä erityiskiitos :-)

Reissun päätarkoitus oli kuitenkin muuta kuin laatat ja kaapelit. Piti ihan omin silmin päästä katsomaan tontille, että nyt, nyt se alkoi! Ihan oikea kaivinkone kaivoi siellä ihan oikeaa monttua. Voi onnen päivää! Kuinka iloinen sitä voikaan olla ihminen kuopasta. Tästä alkoi siis vihdoin raksaviikko numero 1. 

Stay tuned, tästä se siis lähtee. Lopuksi vielä pakollinen merimaisema päivitys, alkaa olla aika väritön taas tuo näkymä. No, äkkiä se tulee uusi kesä ja sitten tuota saakin katsella jo päivittäin :-)



sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Punaista heinikossa


Tämähän on jo oman postauksensa arvoinen juttu. Kaupungin miehet/naiset ovat käyneet siis viikolla merkitsemässä tulevat talon kulmat tontille. Me käytiin tänään sunnuntaiajelulla ja katsastamassa kepukat, ja samalla tarkastettiin muutenkin että onko siellä paikat siinä kunnossa että ensi viikolla tuleva kaivuri voi aloittaa työnsä esteettömästi. Kaikki oli ihan ok. 

Muutama havainto kepukoista: varasto tulee yllättävän lähelle naapurin rajaa. Talon ja varaston väli on yllättävän pieni. Talon pohja on tontille sijoitettuna vielä suurempi kuin luulin. Siis tosi ison näköinen! Ja näistä kaikista kolmesta johtuen meille saattaa tulla haasteita pihan laitossa kun sokkelit ja talot on paikoillaan, takapihalle ei nimittäin pääse oikein mistään. Pitääpä haastatella kaivurimiestä huomenna kun tapaamme, että miten pienestä tilasta mahtuu pikkukaivuri sujahtamaan. Tai sitten pitää anoa naapurilta että saadaan mennä heidän pihan kautta.

Me käväistiin miehen kanssa pari päivää sitten myös toisen kerran katsomassa sisustusmateriaaleja, ja nyt moni valinta olikin jo vähän selkeämpi. Nayttäisi siltä, että tyylistä on tulossa aika musta-valkoinen, mutta toisaalta meillä on esineet ja kalusteet värikkäitä. Ehkä ihan hyväkin, että talo pinnat antavat niille ikäänkuin taustan? Lvi-kuvat on jo valmiit, ja sähkökuvia viilataan parhaillaan. Tässä kohdassa kannattaakin olla ajatuksella mukana, että kaikki tulevat jouluvalojen paikatkin saa omat töpselinsä! Valaistus on muutenkin sellainen osio johon yritän nyt panostaa, ekassa talossa tuo puoli jäi ehkä hieman liian vähälle huomiolle.

Huomenna tosiaan tulee kaivurimies hakemaan hänelle teetetyt laminoidut kuvat, ja tiistaina hän vie koneensa tontille. Ja siitä se konkreettinen rakentaminen vihdoin ja viimein alkaa! Vaikea melkein uskoa, ennekuin näen omin silmin :-D


maanantai 20. lokakuuta 2014

Tänään tälläistä


Rakentajan päiväohjelmaan on kuulunut vihdoin tänä aamuna saapuneiden perustuskuvien tsekkaus. Toki sieltä puuttui juttuja kuten terassin etureunan perustus kokonaan, niiden kommentointi takaisin suunnittelijoille. Saas nähdä koska saadaan ne valmiiksi. Välitin kuvat vielä pääsuunnittelijalle ja vastaavalle heidän mahdollisia kommenttejaan varten, sekä yhdelle kaivurimiehelle jotta hän saa tarjouksensa tarkennettua. Vastasin pariin muuhunkin meiliin. Sitten pikaisesti lapsille sapuskaa, ja kohti palaveria porrasvalmistajan kanssa. Löysin perille, ja saatiin suunniteltua jo portaille pari vaihtoehtoista suunnitelmaa, jotka riippuu taas mistä roikkuu. Jahka talofirmalta saa kannanoton voiko yläkerran umpikaidetta vaihtaa rakenteiden puolesta avoimeksi, niin sekin asia ratkeaa. Pinnakaidetta kattoon asti olisi nyt rappuun tulossa, aivan kuten joskus aiemmin jo intoilinkin. Yläkertaan tulee vaihtoehtoisesti joko lasikaiteet tai lisää pinnoja. Sain porrashemmon innostumaan myös ideastani, jossa yhdistettäisi heidän pinnakaiteilla varustettu porrasmalli, ja satulaportaan pykälletty reuna. Hän lupasi selvittää onnistuisiko sen toteutus. Lupasin että voimme olla koekaniinina jos mallin valmistus vain onnistuu. Jää nähtäväksi!

Iltapäivällä soittelin keittiöfirmaan ja kyselin tarjouksen perään. Lupasi pian. Samoin soitin kaivurimiehelle, ja varmistin että ehtiikö hän katsoa tarjouksensa mahdollisimman pian. Lupasi. Soittaminen tuntuu aina olevan tehokkaampaa kuin meilin laitto! Ilmoitin arkkitehtitoimistoon yhden hyvän mustan maalin sävyn jonka olen saanut tietooni, tulevaa ulkovärisuunnitelmaa varten. Sellainenkin pitää vielä tehdä. Lopuksi tilasin vielä kaupungilta tontille talon sijainnin merkitsemisen, jonka olin ihan tyystin unohtanut! Onneksi lupasivat ajan jo keskiviikolle.

Kyllä tämä tästä. Ihan oikeasti. Kyllä. Hoen tätä itselleni, sellainen kireä hampaat-yhdessä terapiahymy kasvoillani... :-D Nyt alkaisi olla jo tosi kivaa jos tontilla tapahtuisi jotakin. Oikeastaan ihan mitä vain. No, keskiviikkona sinne ilmestyy sentään punaisia kepukoita maahan, se on ainakin jo jotain!

torstai 9. lokakuuta 2014

Aloituskokous pidetty


Nyt on saatu lupa aloittaa työt tontilla. Tänään meillä oli siis aloituskokous rakennusvalvonnassa. Ihan heti ei siltikään kaivonkoneen kauha iskenyt maahan, nyt odotetaan vielä perustussuunnitelmien valmistumista. Niitä on lupailtu ensi viikoksi. 

Talofrirman kanssa koetetaan vielä löytää sopivat ratkaisut rakenteisiin, he olivat aluksi lisäämässä taloon ylimääräisiä tolppia sekä sisään että ulos. Itse en lisätolpista niin innostunut, haluaisin talon toteutuvan juuri sellaisena kuin olemme sen arkkitehdin kanssa suunnitelleet. Tolppa keskellä olohuonetta olisi... noh, aika "persoonallinen sisustuselementti". Voisihan sen maalata vaikka kirkkaan punaiseksi, ajatuksella että jos et voi kätkeä sitä, korosta sitä? :-D Uskoisin että tolppiin löytyy kuitenkin jokin vaihtoehtoinen rakenneratkaisu, jos vaan heiltä halua löytyy.

Kun kerran oltiin päästy kylille ihan kahdestaan ilman lapsia, piti tilaisuus vielä hyödyntää ja piipahdettiin kaupungilla olleilla syysmarkkinoilla. Markkinahumuun kuuluu usein myös paistetut muikut, ja tämä kerta ei ollut poikkeus. On ne vaan hyviä! Jälkkärikahveilla käväistiin uudessa kahvilassa jossa ei oltu vielä käyty, ja tuo Eloisa olikin ihan mukava tuttavuus. Se ei tosin ollutkaan niinkään kahvila, vaan enemmän viinibaari/tapas-paikka. Mutta kahviakin sai ja se oli erinomaista. Samoin palvelu.

Nyt jäädään siis taas odottelemaan, nyt ei onneksi pitäisi kovin pitkää odotusta olla edessä. Ja sitten kohta alkaa vihdoin se odotettu vaihe, ihan oikea rakentaminen! 





torstai 2. lokakuuta 2014

R niinkuin...


Rakennuslupa!

Vihdoinkin, huh. Nyt pääseekin järjestelemään käytännön asioita, aloituskokousta, maatöitä jne. Siis joskus lähiaikoina voisi kuvitella, että tontillakin alkaisi tapahtumaan jotakin konkreettista! Tästä se lähtee :-)