keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Turnausväsymys



Netti toimii taas, hyvähyvä!

On pakko vähän avautua nyt. Aletaan olla nimittäin siinä pisteessä pitkää projektia, kun meinaa mennä hapoille. Varmaan ihan tuttua kaikille rakentajille, ainakin jossakin vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin.

Viikko sitten harrastustusryhmässäni eräs kurssilainen kysyi että mitenkäs talo jakselee. Vastasin, että talohan voi oikein paksusti, mutta rakentaja itse alkaa olla vähän naatti. Tähän toinen seurueen rouva (itsekin rakentanut sillai "oikein", mutta lapseton) kommentoi, jopa hieman ääneen naurahtaen, että "eikös teille tule muuttovalmis talo?" Eh, niin...? Mitä tuohon olisi pitänyt vastata? Ai niin tuleekin, anteeksi, perun sanani? Harvoin menen sanattomaksi, mutta tuolloin päädyin vain sopertamaan, että no on siinä silti kaikenlaista... Eli omaa tyhmyyttänikö olen remponut ja rankentanut yötä päivää jo reilun vuoden? Miettinyt, stressaanut, kilpailuttanut, vertaillut, soitellut, roikkunut netissä, puhelimessa ja sähköpostilla, juossut tapaamisissa, rautakaupoissa ja ties missä? Kun olisi voinut sohvallakin vain maata? Miksei kukaan kertonut?! Yksilöllisessä talossa, jossa mikään ei ole pakettiratkaisu, on aika monta palaa palapelissä! Tuskin hän sitä pahalla tarkoitti, mutta tuli paljastaneeksi luultavasti aika yleisen asenteen ja virhekäsityksen siitä kuinka muuttovalmiin kanssa "ei tarvitse tehdä mitään".

Pienten lasten vanhemmat väsyvät ilman rakentamistakin. Rakentajat väsyvät ilman lapsiakin. Ihmiset väsyvät ilman rakentamista, tai lapsiakaan. Mutta kun kaikki lyödään yhteen, ei voi mitenkään väsyä, koska muuttovalmis

Ensimmäisen talon kohdalla, kun olimme päivittäin työmaalla, väsymys ei päässyt niin helposti niskan päälle. Piti painella menemään vaikka bensa oli loppunut jo aikoja sitten. Sillai kytkin pohjassa liruteltiin höyryillä alamäkeen, samoilla vauhdeilla. Muuton jälkeen iskikin sitten oikein kunnon romahdus. Nyt, kun on tämä laiskotteluversio rakentamisesta, ja työmaallekin pääsee käsiään likaamaan vain pari kertaa viikossa, on väsymyskin päässyt hiipimään kuvioon jo tällälailla etuajassa. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono? Ehkä muuton jälkeinen raksakooma on sitten lievempi, kun sen on aloittanut jo ajoissa? Onkohan tämä nyt merkki vanhuudesta, kun meinaa hyytyä ennen maaliviivaa?

Nyt pitäisi silti löytää itsestään sen verran virtaa, että pakkaisi muuttolaatikot. Kävisi kaikki tavarat läpi. Rakentaisi sukulaisten avustuksella (kiiiiitos!!) varaston valmiiksi. Järjestäisi jossain välissä ylioppilasjuhlat esikoiselle. Ainiin, ja hoitaisi tässä sivussa tämän kahdeksanhenkisen perheen huushollin, eli ruokaasiivoustapyykkäystä. Kolme koneellista tiskiä joka päivä, Kaupat ja muut juoksevat asiat. Ja pitäisi se kai olla joskus läsnäkin, huomata ne lapset? Ja se puoliso? 


Toivon todella, että tämä olisi pian ohi. Olisi kesä, ja minä kyykkisin pihalla autuaana uusien kukkapenkkieni kimpussa. Katsoin eilen ekan jakson Suomen kauneinta pihaa, ja sen jälkeen raapustelinkin intoa puhkuen pihasuunnitelmaani uuteen uskoon yli puoleen yöhön. Sille asialle voi uhrata kuitenkin yöunista pienen siivun ;-)

34 kommenttia:

  1. Voi pupumurunen. Nyt kuulostaa siltä, että joku pikkubreikki tekisi hyvää. Aika kovilla olette. Helppohan täältä on breikkejä huudella (muistan tilanteen hyvin), mutta yritän kuitenkin. Tuu meille yöksi. Mä herkutan sua! Ja tuo turvausväsymys on hirrveen paljon kivempi sana käyttää tässä yhteydessä. Iso halaus täältä!!! Ja ps. mikset tosiaan ome levännyt ja odotellut avaimia kouraan? En käsitä... 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sekin oli kirjoitusvirhe :-P Sun herkut ja hermohoitola kyllä kuulostaa ihanalta <3 Pitääpä koettaa järkätä mammalle joskus vähän lomaa! Joo siis nyt äkkiä sohvalle pötkölleen, mä olen ihan väärästä kulmasta lähestynyt koko projektia. Pitää ottaa vahinko takaisin vielä kun ehtii :-D

      Poista
  2. Ensinnäkin. Loistava kirjoitus, vaikka aihe on kaikkea muuta kuin loistava. Onneksi kaikki on pian ohi, mutta millaiset sanat auttaisivat sinua jaksamaan? Jotenkin kuitenkin uskon, että ehkä jo heti huomenna saat jostain inspispiikin ja hetkessä hoidat homman kotiin. Siihen uuteen kotiin. <3 Voimia ja jaksamista sinulle toivon.

    Hei blogissani on sinulle haaste - johon tuskin ehdit vastata. :D
    http://nuapurissa.blogspot.fi/2015/04/kotimme-kotimaiset-ja-blogivinkki.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Aika vähän raksablogeissa kukaan valittelee väsymystään, ehkä me ollaankin jotenkin poikkeavia? Piti nyt päästä vähän urputtamaan, johan sekin yleensä helpottaa :-D Ja joo, ihan päivittäin voi vaihdella fiilis, jopa saman päivän sisällä. Pidätän tähän vapauden, koska olen nainen :-D

      Tuo haaste oli kiva ja kiinnostava. Jos pidän sen mielessä, ja tartun siihen "sitten joskus"? Vaikka sitten kesällä? :-)

      Poista
  3. Huh, onpa ollut ajattelematon kommentti. Vaikka meillä tehdään myös hartiapankilla, niin olen kauhuissani kuunnellut monien ympärillä miettivän, että "ehkä mekin jos otettaisiin muuttovalmis"... En hetkeäkään kuvittelisi, että edes sen pakettivalmiin muuttovalmiinkaan talon rakentaminen/rakennuttaminen olisi mikään helppo juttu. Kyllä näistä hommista stressiä riittää aina... Ja vaikka mekin rakentamista odotellaan jo innolla, niin kyllähän sen jo etukäteen tietää, että noita romahduksia tulee. Se nyt vain on fakta... Aika harvassa ovat ihmiset, jotka puskevat intoa puhkuen ympäri vuoden töitä, kotitöitä, harrastuksia ja raksaa. Voimavaramme ovat rajalliset. Mutta onneksi näissä raksahommissa on se hyvä puoli, että sen romahduksen jälkeen yleensä nousee nopeasti. Hetken käy pohjilla, mutta sitten se uusi talo ja uudet kujeet vievät mukanaan ja aika kultaa muistot. :)

    Ihanaa kodin valmistumisen aikaa teille! Kyllä se siitä taas iloksi muuttuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On olemassa muuttovalmiita, ja sitten on näitä toisia muuttovalmiita. Varmasti jos ottaa jonkun talofirman mallistotalon, ja valitsee sinne vain jotkut perusvalinnat, voi oikeasti päästäkin vähän helpommalla. Mutta vain vähän. Me ollaan loppujenlopuksi tehty aika paljonkin itse, ja materiaalihankintoja ollaan tehty itse myös koska olen halunnut joissain jutuissa sellaisia mitä ei talofirman kautta ole saanut.

      Rakentaminen on aina iso projekti, teki sen miten päin tahansa, ja iso osa työstähän tehdään jo ennenkuin tontilla näkyy mitään! Siitä työstä ei muuttovalmiillakaan pääse eroon :-D

      Kiitos, kyllä tämä tästä, loppusuora häämöttää jo :-)

      Poista
  4. Kieltämättä kun tässä itse rakentaa (tosin lapsettomana), hieman tulee välillä semmoinen hienoinen katkeruuden tunne kun katselee miten nopeasti muiden työmaat edistyvät kun on edes putkarit ja sähkärit apuna hommissa. Meillä kun ihan oikeasti kaikki tehdään itse. Murisin koko viime syksyn mielessäni, että miten nuo muut kehtaavatkin valittaa, sen kun vain odottavat että pääsevät muuttamaan. Sitten ymmärsin avata suuni oikeassa seurassa asiasta ja sain palautuksen maan pinnalle asian suhteen, ei se helppoa ole tuo teidänkään versio, niin kuin ei mikään muukaan iso muutos elämässä. :) Tosin, ollaan mekin kuultu kommenttia, että helppohan teidän on kun ei ole lapsia... :D Joo, ei ole ei, jos olisi, en varmaan olisi hommaan ryhtynyt.

    Melkein 3 vuotta kun on hommaa työstetty tavalla tai toisella, alkaa olla paukut loppu ja silti sitä sitten yrittää tsempata miestä jaksamaan vielä vähän kun ollaan niin lähellä. Joka ilta käyn valmentajamaisen tsemppikeskustelun, että huomenna sitten jaksat tehdä sen ja sen ja sen ja sitten se, se ja se on tehty. Tiedän jo nyt, että kesällä mies tuskin jaksaa tehdä mitään, mutta ei se mitään, ei hänen tarvitsekkaan. :)

    Meillä pihat jäävät odottamaan kesää 2016, mutta onneksi ne on jo puoliksi tehty kun on suunnitelmat valmiina! ;) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tsemppiä teillekin!
      Me rakennettiin ekassa talossa tosi paljon itse, ja oli silloin jo neljä lastakin (nuorin ihan pieni vauva). Eli ehkä me saadaan armoa sillä, että ollaan sekin jo testattu, itsetekeminen lasten kanssa? ;-) Ja tehdään kuitenkin varasto itse nytkin? Mutta tietysti jos oltaisi tehty nytkin ihan kaikki itse, oltaisi vieläkin väsyneempiä. Paitsi että ei oltaisi, koska sitten me ei oltaisi enää rakennettu tosiaan ollenkaan! Ei olisi toisesta kaupungista käsin ollut mahdollista.

      Poista
  5. Huhhuh! Melkein äkkiseltään meno hirvittää! Olen autuaan tietämätön vielä remppastressistä, kiireestä, turhautumisesta ja kaikesta rakentamisen 'riemusta', mutta pian se alkaa täälläkin. Silleen oikeesti. Ai niin ja vauva pitää synnyttää siinä samalla ja esikoisen kanssa opetella pumppuhoito Diabetesta varten ja samoilla höyryillä asennoitua alkavaan ekaluokkalaisen taipaleeseen. Joten juu...ehkä se kiire ja stressi voi tulla tutuksi täälläkin :)

    Tsemppiä rakentamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tsemppiä teillekin! Kaikilla on omat haasteensa, ja rakentaminen tuo aina lisätyötä, vaikka sen teettäisi millä systeemillä. Elämäntilanteet vaihtelee, ja vaikka projektin alussa tilanne on yksi, voi se pitkän rakentamisen aikana muuttuakin. Silti ihmeen monesta sitä ihminen kuitenkin selviää!
      Minusta jokainen rakentaja ansaitsee kannustusta ja sympatiaa, vähättelyllä tai omien kokemusten korostamisella ei kyllä auta kukaan ketään. Koetetaan vetää kaikki yhtä köyttä, ja auttaa toisiamme jakamalla kokemuksia ja niksejä aina jos vain voidaan :-)

      Poista
  6. Jotenkin myös minä tunnistan niin tuon turnausväsymys-tunteen, sillä samaa on vahvasti ilmassa täälläkin suunnalla. Paljon olisi vielä tehtävää, mutta toisaalta loppu on jo niin lähellä. Fiilis on jotenkin tosi ristiriitainen. Lapsia ei meillä ole, ja en voi muuta kuin ihmetellä ja nostaa korkealle hattuani, että jotkut jaksavat tämän kaiken raksailun keskellä vielä perheestäkin huolehtia. Itsellä kun ei oikein tunnu aivokapasiteetti riittävän itselle saati sitten puolisollekaan. Muuttovalmis talo ei ole meille tulossa, mutta ei myöskään mikään hartiapankkiversio, vaan jotain siltä väliltä ja hommaa kyllä piisaa tässäkin vaikka muille jakaa. Ja mitä muuttovalmiisiin tulee, niin niitäkin on monenlaisia, kuten itsekin tuolla aiemmassa kommentissa mainitsit - joidenkin kanssa pääsee vähän helpommalla kuin toisten.

    Mutta tsemppiä oikein kovasti teille, ootte olleet huiman nopeita! Kohta voit vaan rojahtaa sohvalle ja tuijotella ulos upeista isoista ikkunoista :) Täälläkin jo kovaa toivotaan ja odotetaan kesää, ehkä meidänkin talo vielä joskus valmistuu, vaikka vauhti onkin muuttunut etanan etenemiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä sohvalle-rojahtamista odotan ihan todella. Vaikka en oikeasti ole edes mikään sohvatyyppi, vaan tykkään kyllä puuhata ja tehtä. Mutta silti sitä odottaa, että saa hetkeksi pysähtyä ja rauhoittua katsomaan että mitä tulikaan tehtyä :-)

      Poista
  7. Minulla oli seitsemän vuotta sitten vain yksi lapsi ja muuttovalmis taloprojekti, enkä juurikaan muista tuosta ajasta mitään, niin tokkurassa tuo aika meni! Tsemppiii!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se menee, jokainen kokee omat tunteensa ja omat haasteensa, ja elää niiden omien voimavarojensa kanssa. Kiitos tsempeistä, niitä kyllä tarvitaan!

      Poista
  8. Tsemppiä ja voimia! Palkinto on hieno. Meillä vain kolme lasta, mutta oltiin aika kovilla silläkin joukkueella. Muuttovaiheessa niin lopussa, että ei sitä edes tajua ihastella lopputulosta, menee hieman aikaa toipumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä olen jäänyt raksalla oikein katselemaan, ja silloin sen paremmin tajuaa että oikeasti me vielä joskus asutaan täällä. Se meinaa (outoa kyllä) välillä unohtua kun höösää edestakaisin :-D Kiitos tsempeistä <3

      Poista
  9. Hyvä että avauduit! Mä huomaan, että tekisi mieli avautua vaikka mistä vaikka projekti ei ole vielä edes fyysisesti alkanut. Pitää ihan tsempata ettei liikaa valittaisi. Hetkeäkään kun en silti vaihtaisi pois. Ja eipä näitä ihmisten elämäntilanteita, rakentamisen vaativuuksia tai vaikka kipukynnyksiä voi vertailla. Kukin elää omaa elämäänsä ja tunteet on niitä ihan omia.

    Ja tiedä sitten onko muuton jälkeinen krapula pienempi vai suurempi. Väliäkö sillä. Nyt varmaan olisi hyvä saada edes joku pieni hengähdystauko.

    Virtuaalihalit ja tsempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuvaihe on tosi stressaava myös, kun pitää tehdä päätöksiä eikä oikein tiedä mistä aloittaisi ja kaikki tuntuu olevan yhtä sekamelskaa. Tsemppiä teillekin kovasti!

      Poista
  10. Erittäin hienosti kirjoitettu. :) Mä oon jotenkin iloisesti ajatellut, että me selvitään ilman isompia kriisejä tai uupumuksia, kun emme tee niin paljoa itse. Mutta hyvä tietää että siihenkin saa varautua. Että on ihan lupa väsähtää välillä, vaikka rakennuksella hääräisi pääosin vain palkattua väkeä.

    Jaksamisia ja tsemppejä teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tässä on omaa syytäkin mukana, kun ollaan haluttu niin moneen asiaan päästä vaikuttamaan itse. Ollaan oltu talofirmalle ihan kauhuasiakas, kun meillä on ollut näitä "visioita", joille hekin jo naureskelee. Ei siis olla ehkä ihan sitä perusasiakaskuntaa johon he on tottuneet :-D

      Tottakai saa väsyä, jo pelkästään keskeneräisyyden sietäminen ja ongelmien selvittely on tosi uuvuttavaa, ei siihen väsymiseen aina sitä vasaranheilutusta tarvita! Minulle on ainakin ollut aina oikein rentoutusta kun olen päässyt oikeisiin hommiin tuonne raksalle, sitä voisi pitää jopa sinä helpompana osuutena tässä kaikessa :-D
      Tsemppiä teille myös!

      Poista
  11. Oijoi, ja mäkin olen vain hokenut, että jaksaa-jaksaa :( Olisko mahdollista hetkeksi irrottautua projektista ja vetää henkeä? Voi, kun voisi jotenkin auttaa!

    Mulla oli kerran asiakkaana rouva, joka oli suunnitellut ihan kaiken valmiiksi jo ennen kuin kuoppaa oli kaivettu. Ihmettelin tuota silloin, mutta asiakkaalla oli vastaus valmiina. Kyseessä oli heidän kolmas talonsa. Hän tiesi, että kaikkea päätettävää ja ratkaistavaa tulee matkan varrella vastaan niin hirveän paljon, että hän halusi miettiä etukäteen kaiken minkä ikinä vaan pystyi :) Vain sarjarakentaja osaa varmaan ajatella noin =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, siitä saa irrotautua onneksi viimeistään parin kuukauden päästä, kun kaikki on valmista ja aletaan kantaa muuttolaatikoita :-D Kiitos kauniista ajatuksesta!

      Sarjarakentaja. Mä just keksin mitä niihin mun kuvitteellisiin käytikortteihin kirjoitan! :-D

      Poista
  12. Hienosti kirjoitettu. Ja tuttavaltasi ajattelemattomasti sanottu... Yhdestä asiasta uskallan olla melko varma: täysin stressitöntä rakentamista ei olekkaan! Toisilla sitä stressiä on vaan enemmän ja toisilla vähemmän. Yhdellä se stressi johtuu yhdestä, ja toisella toisesta... Niinkuin Essi tuolla kirjoitti, niin ei näitä elämiä voi verrata. Jokainen elää omaansa ja kokee sekä käsittelee eteen tulevat asiat omalla tavallaan. Ihmiset väsyy eri asioista eri tavalla. Yhden haaste rakentamisaikana on jaksaa vääntäytyä illasta toiseen raksalle ja toisen haaste on jaksaa olla yksin lasten kanssa kotona... Yksikään raksa-tarina ei ole täysin pilkulleen samanlainen kuin muut.

    Toivotan kovasti tsemppiä loppurutistukseen, sekä sinulle että kaikille muille raksaajille. Jokaiselle pieni irtiotto raksa-arjesta tekee silloin tällöin hyvää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Uskon, että kun on tosiaan jo valmiiksi itse väsynyt, sitä on myös herkempi tälläisille. Saattaa kuulla vähättelyä sielläkin, missä sitä ei välttämättä edes ole. Pienemmätkin vastoinkäymiset tuntuu isommilta jne. Mutta kaipa se kuuluu projektin kaareen, että jossain vaiheessa ollaan aika pohjalla. Täältä on sitten hyvä ponkaista vauhtia ja päästä takaisin pinnalle :-)

      Siitä pienestä irtiotosta kyllä todella haaveilen! Minulla on joululahjaksi saatu spa-lahjakortti käyttämättä, Habitareen voitettu lahjakortti käyttämättä, pari leffalippua jääkaapin ovessa odottamassa... En vaan kertakaikkiaan ehdi. Mutta ehkä vielä joskus? Ehkä?

      Poista
  13. Tuo on muuten niin totta. Turnausväsymys. Se tulee, kun sillä on pienikin tila päästä tulemaan. Meillä oli rankka vaihe lainavauvan kanssa, kun ostimme tämän nykyisen vanhan talon. Siinä sitä yövalvomisten ja koko ajan itkevän vauvan kanssa repi jostain aikaa ja voimia remontointiin. Kun vauva muutti pois, en antanut itselleni vaihtoehtoa, että olisin levännyt. Aamusta iltaan remontoin kolme viikkoa. Kun remontti oli muutamia loppusilauksia vaille valmis, muutimme. Ja niin elämä leppoistui ja loppusilaukset ovat edelleen tekemättä.. monta kuukautta olen pohtinut portaikon paneelien maalaamista ja erään lampun kattoon asentamista.. mutta kun ei jaksa, kun ei ole pakko.

    Ottakaa ihmeessä nyt pieni välimatka taloon jos mahdollista. Uskon, että kyllä se tsemppi sieltä jossain vaiheessa sitten puskee ja loppurutistus tapahtuu helpommin. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa tämä tosiaan kuuluu kuvioon, ja väsymys tulee siitä että kuormitus on pitkäkestoista. Se ei ole sellaista väsymystä että ei pystyisi toimimaan ja haluaisi vain nukkua, vaan enemmän henkistä laatua. Ehkä sitä tosiaan ihminen kaipaa lepoa ja vastapainoa, oli se kuormitus mistä tahansa lähtöisin? Omasta perheestään kun ei saa lomaa, niin tuolta raksasta se on kai tosiaan otettava. Vaan toisaalta kun on loppusuora jo lähellä, ei oikein olisi aikaa unohtaa koko torppaa... No, katsotaan, kai tämä tästä taas iloksi muuttuu, kiitos! :-)

      Poista
  14. Hienoa että avaudut väsymyksestä, ei tule liian ruusuinen kuva hommasta! Kun tekee täydestä sydämestään ja intohimolla, niin varmasti jossain vaiheessa paukut loppuu. Perhe-elämän yhdistäminen talonrakennukseen ei ole helppoa, varsinkin jos itse naisena haluaa olla menossa mukana paljon eikä vain odota mieheltä/työmiehiltä valmista ;)
    Itse kärsin jo suunnitteluvaiheen väsystä välillä, kun yritän ennakoida tulevia valintoja, tosiaan haluan että jos joku ei onnistu, niin on se varavaihtoehto. Nuorimmaisen kaksvuotiaan rimpuilijan kanssa tämäkin suunnittelu on hiukan haasteellista, tässä vaiheessa ei vielä kehtaa pyytää lastenhoitoapua, tietää että sitä raksa-aikana tarvitaan hitsin paljon ;)
    Oikein iso tsemppiajatus sinne, välillä jalat ylös ja sohvalle ja kuvittelet tosiaan sen valmiin talon ja pihan ja huokaset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en tiedä onko hienoa, mutta tälläinen tuli nyt tehtyä :-D Lasten kanssa rakentaminen on tosiaan omanlaisensa haaste. Meillä on vielä siitä "erikoinen" tilanne, että meistä kahdesta minä olen se taitavampi tekemään myös käytännön hommia raksalla, kun taas miehellä on omassa työssään ihan riittävästi haastetta, eli raksa on aikapitkälle minun vastuullani. Kun nuorimmaisemme on vasta yksivuotias ja pahimmassa kiipeilyvaiheessa, niin hänen kanssaan on todella haastavaa tehdä oikein mitään raksaan liittyvää. On se sitten ihan vaan sähköpostin kirjoittamista ajatuksella, saatikka että pakkaisi tavaroita, tai varsinkaan tekisi siellä työmaalla mitään. Aika paljon ollaan jouduttu tosiaan pyytämään lastenhoitoapua, ja tekemään toimistohommat yöllä sen minkä pystyy. Toki ihan kaikki liikkeet ei palvele yöaikaan, eli välillä on pakko pystyä esimerkiksi soittamaan johonkin myös päivällä :-D

      Kiitos tsempeistä, nyt kun aurinko taas paistaa, tuntuu siltä että ehkä se kesäkin sieltä tulee vielä. Taannoin kun satoi lunta taivaan täydeltä, meinasi kyllä jo usko loppua...

      Poista
  15. Kiitos realistisesta kirjoituksestasi. Tukekaa toinen toisianne ja ottakaa hetken hengähdys rakennuksesta. Pian se on kuitenkin jo valmis, ehkä nopeammin kuin huomaatkaan ja pääset kopsuttelemaan sitä omaa ihanaa kukkapenkkiä. Tsemppiä koko porukalle!

    Suvi / Ripaus unelmapulveria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi. Tänään tuntui jo niin keväiselle, että kesän on pakko olla jo aika lähellä :-)

      Poista
  16. Joo, tuttu tunne. Meille tuli kanssa "muuttovalmis" ratkaisu. Tosin me vähän pilkottiin sitä pienempiin osiin, mutta itse ei oikeastaan suunnittelun, kilpailuttamisien ja materiaavalintojen lisäksi osallistuttu kuin kahden jätekuorman verran projektiin. Ja onneksi ei edes yritetty. Syntyi näes jälkikasvu keskelle projektia - ei talon perustusten ollessa teolla tiedetty, että kahden koiran ja kahden aikuisen lisäksi taloon tulee muuttamaan myös yksi aivan ihana pikku prinsessa... Ja vielä syntyi keskosena, mikä loi vanhemmille omat kiireensä ja haasteensa... Kiitos vielä kerran erään yliopistokaupungin vauvatehon työntekijöille hyvästä - ja myös vanhemmat huomioon ottavasta - hoidosta meidän pikku kukkaselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi teidän pieni sai hyvän hoidon ja pääsi muuttamaan kanssanne <3 Tänään olin taas maalaamassaa raksalla koko päivän, ja sain siinä hyvin aikaa samalla miettiä. Pakko myöntää, että me otettiin liikaa näitä omia hommia. Olisi pitänyt vaan ottaa sellainen ihan kokonaan muuttovalmis ratkaisu, näin jälkiviisaana. Mutta kyllä tästä selvitään, selvittiin viimeksikin! :-)

      Poista
  17. Minä vähän viiveellä täällä luen näitä juttuja. Meille tuli edellinen koti aivaimet käteen ja kaikki oli talopaketissa sovittu hanoja myöten. Silti veivasin ja vaihtelin, muuttelin ja kiertelin rautakaupoissa. J sai siihen aikaa kulumaan. Nyt kun kaikki pitää kilpailuttaa alusta asti itse niin se on ihan oma projektinsa. Tunnistan tuon tunteen että olisipa kaikki valinnat jo tehty ja budjetissa ei jaksaisi enää miettiä ja joka ilta lukea sähköposteja kun tulee kotiin töistä.
    Puhumattakaan että pitää laskea kaikesta määrät.
    Meillä alkoi tökkimään tuo tavaroiden tilaus ja niinpä on mennyt pari viikkoa vähän löysäillen raksalla. Eli kyllä se on oleellinen ja tärkeä juttu ja vie työpäivän verran energiaa.
    Ja kun siihen päälle lapset ja kodin pyöritys, koululaisten läksyt jne niin johan on tekemistä. Mutta ei sitä voi kuvitella jos ei itse tee.... mutta jos tätä blogia seuraa niin kyllä sieltä jo rivien välistä tajuaa että huolella on miettty ja selvitetty valinnat ja materiaalit!

    Tsemppiä sinne loppumetreille sekä juhlavalmisteluihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia tsempeistä. Meidän olisi pitänyt pysytellä varmaankin vaan siinä muuttovalmiissa, niinkuin ajatus oli. Mutta loppujenlopuksi me ollaan tehty ja varsinkin hankittu materiaaleja aika paljonkin itse, ja aika paljon on vielä tekemättäkin... Varastosta on vasta runko pystyssä, ja se pitäisi saada puserrettua kasaan vielä ennen muuttoa, eli aika pian!

      Poista

Kiva kun kävit, kiitos viestistäsi!