lauantai 20. helmikuuta 2016

Mikrosementtipohdiskelua


Me harkitaan että laitettaisi kylppärin lattiaan laattojen päälle mikrosementtipinta. Laattojen saumat alkoivat tummua voimakkaasti suihkujen alla ihan heti uutena, ja kylppäriä on jopa koneella kuivatettu kun luultiin että ne pysyy märkinä. Kävi ilmi ettei kyse ole ihan siitäkään. Sitten on kokeiltu kaiken maailman myrkyt ja saumasuojat että lattia pysyisi jotenkuten siedettävän näköisenä, mutta ei. Tummuu heti uudestaan. Jotain mätää niissä siis on, mutta kukaan ei oikein keksi että mitä. Onko laasti vain niin huokoista että se imee kaiken mahdollisen? 

Entisenä laattamyyjänä osasin pyytää jo materiaalivalintoja tehdessä, että lattiasaumojen massaan sekoitettaisi saumanvahviste joka tällä merkillä on erillisessä putelissa. Kun se ei talofirmalle jostain syystä sopinut, ehdotin että josko vaihdettaisi sitten ihan laastimerkkiä? Ei käynyt sekään, jonka toki ymmärrän kun pitää käyttää samaa järjestelmää vesieristeitä ym myöten. Noh, nyt ollaan kuitenkin tosiaan siinä pisteessä, että lattiasta joko raavitaan saumalaastit irti (jee, 5x5cm laatat ja paljon saumaa!) tai tosiaan laitetaan siihen päälle tuo pinnoite. Pinnoite olisi omaan silmään ihan ok, koska ihan aluksi haaveilin mikrosementtipintaisesta kylppäristä, mutta hieman arveluttaa kuitenkin laittaa tiivis pinta laattojen ja vesieristeen päälle. Aina sanotaan ettei kahta tiivistä pintaa saisi olla päällekkäin?

Väreistä kallistun sävyyn teräs, joka on alarivissä toinen oikealta. Mitä te olette mieltä? Sementti tulisi siis vain kylppäriin ja kenties saunaan, ja pukuhuone sekä kodinhoitohuone jäisivät vielä tälle mosaiikkilaatalle. Olisi siis suotavaa että nuo sointuisi jotenkuten yhteen. 



Tämä laastihomma on vain yksi "miljoonasta", meillä on ollut valitettavasti aika paljon ongelmia talon suhteen. Onneksi toistaiseksi kaikki on aina korjattu talofirman puolelta, mutta silti on tullut itselle sellainen epämukava tunne siitä että mitähän seuraavaksi. Kun jatkuvasti on jotain. Haluaisin vain saada tämän talon "valmiiksi" ja keskittää voimia vaikka pihalla olevaan keskeneräiseen varastoon. Tai ihan vaikka elämään raksan ulkopuolella? Tämä blogikin on muuttunut aika vaitonaiseksi, koska tuntuu että nämä selvittelyt on aina vähän kesken mikä missäkin vaiheessa, ja ei tee mieli keskeneräisestä asiasta kovin paljon tulla tänne urputtamaan. Nyt alkaa kuitenkin olla jo valoa tunnelin päässä, ja vain muutama juttu kesken. Ehkä siis vielä joku päivä pääsen tekemään projektistamme jonkinlaisen yhteenvedon, ruusut ja risut-tyyppisen listauksen? Ja laittamaan koko hommalle pisteen. Toki oma osuutemme jatkuu sen jälkeenkin. Sitä odotellessa, mukavaa kevään odotusta kaikille raksaajille! :-)

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Karolina kysyi, minä vastaan


Karolina Koti-blogista heitti haasteella, ja kysymys kuului että "minkälainen sisustaja olet?".

Hidas. Sitä ainakin. Ja nuuka. Kierrättäjä.

Jos mietin taaksepäin kotejani aina ihan ensimmäiseen omaan kotiini asti, kaikkien sisustusta on leimannut melko pieni budjetti. Ihan ekaan omaan kotiini muutin todella nuorena, ja sinne sain kalusteet, verhot, astiat ym lahjoituksina sukulailta. Ruokaryhmän ja sohvan sain hankittua sosiaalitoimiston kalusterahalla. Silti vaikka nuoren opiskelijan koti oli pienellä rahalla toteutettu, oli siellä silti moni asia nätisti, ja sävysävyyn. Se on kai jotenkin geeneissä? Seuraavissa kodeissa on toki osa kalusteista ollut niitä samoja mitä ensimmäiseen kotiin oli saatu, ja jotakin on tullut uusiakin. Toisessa kodissa oli esimerkiksi pakko olla pienempi ruokapöytä, ja sellainen löytyi isovanhempieni ostamasta vanhasta talosta jonne edellinen asukas oli sen jättänyt. Se oli jopa valmiiksi kelta-vihreä, ja minusta aivan upea! Maalasin asunnon ruman väriset rusehtavat keittiön kaapinovet (vuokraisännän luvalla) keltaisiksi myös, ja tuo koti olikin oikein tipuasunto :-D Sama keltavihreä pöytä kulki mukana vielä monet asunnot, vasta kun lapsia oli kolme, oli pakko luopua tuosta pikkuruisesta neljän hengen pöydästä.

Jos siirryn pikakelauksella nykypäivään käymättä ihan kaikkia kymmentä asuntoamme läpi, niin tämänhetkinenkin sisustuksemme on melko pienellä budjetilla toteutettu. Iso osa kalusteistamme on edelleen tuunattuja kirpputorilöytöjä, perittyjä, saatuja, jopa itsetehtyjä. Aika paljon meillä on myös ikeaa, sohva pestävine päällisineen sekä lipastoja ym. Toki joitakin valaisimia ja mattoja olemme ostaneet uusina tähän taloon, mutta kalusteita ei ole tänne ostettu yhtään uutta, paitsi nyt on tulossa uudet ruokapöydän tuolit ja nekin erittäin pitkän harkinnan jälkeen! Olen lähes koko aikuisikäni joko opiskellut tai ollut lasten kanssa kotona (ja rakentanut näitä taloja, aaarhg), niin työvuosia palkkapusseineen on ehtinyt kertyä aika vähän. Se on osittain opettanut nuukaksi, mutta toisaalta tykkään siitä, että kun haluaisi jotakin ja sitten keksii siihen jonkin edullisemman version niin siitä saa kyllä hyvän mielen. Mielestäni kaunis sisustus voi syntyä kekseliäisyydellä ja vähän pienemmälläkin budjetilla! Hitaus taas tulee siitä, että mietin aika pitkään ratkaisuja, ja koska ei tosiaan ole mahdollisuutta hankkia heti kerralla kaikkea, sisustuskin koostuu pikkuhiljaa pala kerrallaan. Ihan aina kärsivällisyys ei meinaa riittää, mutta otan sen siltä kantilta että kasvattaa luonnetta. Vaikka aika iso se jo onkin... :-D :-D Juuri nyt olisi sellainen kaikkimullehetitänne-fiilis, tekisi mieli todella saada tämä koti "valmiiksi"!

Sisustustyyliäni voisi kuvailla ainakin sanoilla värikäs, vintagella maustettu moderni. Meillä on siis tosiaan ehtaa viiskyt/kuuskyt/seitkytlukua ja tätä päivää iloisesti sekaisin. On mustavalkoista, mutta on sitä väriäkin. Kaiken päälle on lisätty reilu annos viherkasveja, niitä ilman en osaisi kotiani kuvitella! Kerroksellisuus saa näkyä kodissa, ja eletty elämä. Sisustukseen liittuviä haaveita on toki vaikka muille jakaa, mutta niitä sitten toteutellaan sitä mukaa kun tulee mahdollisuus. Tai löytyy joku kiva vastaava kirppikseltä tai kierrätyskeskuksesta :-D